Sadepäivän SUP

9.11.2014

 Tasan vuosi sitten oli lumi maassa, mutta nyt puutarha on herännyt uudelleen eloon!
Hauska kuinka blogi toimii myös sääpäiväkirjana!

9.11.2015

Vaikka tiesin, että sade suurella todennäköisyydellä tulee kun olen vesillä, lähdin silti.
En ollut menossa niin kauaksi, etten pääsisi suht nopeasti takaisin jos sade yltyisi.

Maa oli niin märkä, että laitoin mieheni crocksit märkäpukutossujen päälle.
Kamalan näköiset, tiedän! Tarkoitus oli, että saan pidettyä tossut mahdollisimman
pitkään kuivina, ettei varpaita ala paleltamaan.
Minulla oli kahdet hanskat mukana. Toiset hanskat tungin muovipussiin, etteivät kastu.

Luulin, että sorsatkin ovat jo lähteneet muille maille, mutta siellä niitä vielä on!

Kävin mutkan Särkiniemessä, kun en oikein keksinyt minne mennä.
Joka puolella oli yhtä pilvistä ja harmaata.
Särkiniemeen mennessä alkoikin tihkuttaa. Pois tullessa ripeksikin jo vähän enemmän.
Minulla oli tuulta- ja vettäpitävä takki ja märkäpukuleggingsit päällä.
Vedin hupun piponi suojaksi, että se säilyisi vähän kuivempana.

Ajattelin mennä tuonne Saaristokadunsillan vieressä olevaan Pölhön saareen pitämään sadetta.
Yleensä siellä on aina ihmisiä, mutta tällä kertaa ei savu noussut grillikatoksesta.
Itsekin jätin tulitikut kotiin, kun en ajatellut tarvitsevani niitä.

 Sataa sataa ropisee!

En ihmettele, miksi Pölhö on niin suosittu paikka. Se on kauniilla paikalla.
Nyt se vain tuntui hieman pelottavalta, kun siellä ei ollut kuin jonkun kodittoman? makuupussi.
Mielikuvitus alkoi laukata, enkä jäänyt viihtymään sen pidemmäksi aikaa.

Sateensuojassa

Hiukset olikin ihan likomärät, kun pääsin kotiin!

Ankean näköinen kotimatka odotti. Loppumatkan meninkin lujempaa, sillä alkoi olla hieman vilu.
Vapaapäivän parhautta oli, että pystyi napsauttamaan saunan päälle kotona! :)
Uskon, että sormiani ei paleltaisi niin paljon jos en ottaisi nuita kuvia...

Fifty shades of grey

 En edes muista, koska ollaan oltu yhdessä vesillä. Ajattelinkin Isänpäivän kunniaksi viedä mieheni
löytämääni saareen Isänpäivä kahville. Lähdettiin liikkeelle Saaristokadun jäätelökioskilta.
Siinähän on se pieni luiska, josta on helppo lähteä ja rantautua.

Pieni tihkusade tuntui mukavan raikastavalle eikä jaksanut kastella lainkaan.

50 shades of grey! :)

Tutkittiin vähän paremmin tuota saarta ja sieltä löytyi myös nuotiopaikka.
Ikävä kyllä myös paljon roskia, naruja ja muuta, mikä voi kietoutua lintujen jalkoihin!
Ei varmasti ole iso homma ottaa roskapussia veneeseen, jotta voi siivota jälkensä.
Tuo on varmasti myös hyvä onkipaikka.

2013 ensimäinen SUP-kauteni loppui Isänpäivänä. Nyt ei onneksi vielä loppua näy ja haaveilenkin jatkavani ainakin tammikuulle. Se olisi hienoa! Katsotaan, miten käy...

My Happy Place

Aamulla oli todella kaunis auringonnousu, katselin sitä töissä ikkunasta ja suunnittelin pitkää suppailu lenkkiä. Malttamattomana odotin hetkeä, että pääsen töistä. Tuli tietenkin pari muuttujaa ja myöhästyin bussista, jolla olin ajatellut mennä kotiin...

Kotona huomasin, että laudat olivat jäätyneet toisiinsa kiinni. Tietenkin, kun olin heittänyt märän laudan toisen päälle...Myös läheinen lampi oli jäätynyt, mutta onneksi oma rantani ei!

Minulla oli termari mukana ja etsinkin täydellistä saarta, jonne piipahtaa
kahvihetkelle lopuksi. Päädyin samaan paikkaan kuin viimeeksi.

Ihan täydellinen paikkahan tuo onkin. Ei ollut yhtään hoppu kotiin! :)
Miksi haravoida, kun voi SUPata...

5 millin tossuilla tarkeni ihan hyvin, vaikka ne vähän kastuivatkin.
Billabongin märkäpukuhousut toimivat myös hyvin, ei tullut kylmä.
Lämpötila taisi olla jotain +2.

Voisin jäädä asumaan tuolle saarelle!
Nuo kaikki välineet ottaisin muutenkin autiosaarelle mukaan!
Saiskohan tuonne rakennusluvan...

Howzit -leash

Starboard Enduro Tiki Tech M

Termari Clas Ohlson

Palm- näppyläpinnasta huolimatta ovat aika liukkaat

Suurin ongelma oli taas käsissä. Alussa en tarvinnut hanskoja lainkaan, mutta
vastatuuleen meloessa näpit oli taas ihan kohmeessa hanskojen kanssakkin.
Minulla oli 3 mm märkäpukuhanskat.
Alussa tungin ne pussissa Sup Wheelsien alle, ettei tuuli taas vie niitä ja etteivät kastu.
Kastuivat ne kuitenkin, kun lähdin saaresta ja jäin evistä kiviin jumiin. Siinä taistellessa ne haukkasivat vettä :D
Loppumatkasta tuntui, että olisi ihan sama tilanne ollut myös minun ohuilla nahkahanskoilla...

 Kotirannassa oli ihan tyyntä, hyvin heijastui taivas veteen.

Peace!

Aurinko armas

Töissä katselin ikkunasta vastapäisen talon katolla liehuvia lippuja ja
ensin ajattelinkin, että en varmaan pääse tuulen vuoksi vesille.
Mutta onneksi tuuli hieman laantui ennen kuin pääsin töistä!
Olinkin kotona jo puoli kolmen aikaan, mikä on harvinaista.
En ennättänyt kuin vaihtaa äkkiä sup vaatteet niskaan ja kärrätä kamat rantaan.
Aurinko laskee koko ajan vain aikaisemmin! Kiirettä saa pitää, että ennättää vesille näkemään auringonlaskun!

Rannassa hieman ärsytti, kun huomasin, että molemmat SUP Wheels -kärryni renkaat ovat koirankakassa. Vaikka lenkkipolku, jota pitkin kuljen rantaan on leveä, niin olin silti onnistunut saamaan pari osumaa. Pakko oli yrtittää pyyhkiä niitä veden alla rantahiekkaan ennenkuin nostan ne laudan päälle. Eihän ne tietenkään lähteneet kokonaan pois renkaiden urista...

Vesi on laskenut todella paljon lisää viime aikoina. Tuokaan kuvan kivi ei näykynyt kesällä edes vedenläpi.
Melani kolahtikin yhteen veden alla olevaan kiveen ihan uudessa kohdassa.
Taas on yksi paikka lisää, mitä pitää muistaa varoa ja seurata.

Vaikka töissä oli ihan hullu päivä, niin kyllä se tuolla järvellä hyvin unohtui!
Oli ihan mahtavaa katsella kuinka aurinko kajasti tuonne saareen ja sinne meninkin sitä ihailemaan termarin kanssa.
Se mikä SUPpauksessa on parasta ei välttämättä välity kuvista. Ja jokainen voi kokea sen erilailla. Minulla paskinkin työpäivä unohtuu, kun työnnän laudan veteen. Se on myös älyttömän hyvää treeniä samalla, ihan huomaamatta! :)

Kiva oli palailla kotiinkin, sillä posti toi uudet Rip Curl bikinit suoraan postilaatikkoon :)
Menee tovi, että pääsevät käyttöön. Ensi kesää odotellessa!

Vinkkejä kauden jatkamiseen

Välillä kuulee, kuinka Suomessa SUP-kautta pidetään lyhyenä 'vain pari kuukautta'!
Toki sitä se varmasti onkin jos meinaa vetää sen pikku pikku bikineissä, mutta
kautta saa helposti jatkettua jäiden tuloon asti lisävarusteita hankkimalla.
Ja suosittelen, sillä meillä on aivan upea syksy. Silloin myös veneliikennettä on vähemmän.

30.11.2014 Lumi/räntä/jäähilesade

Itselläni on siihen tarkoitukseen eri paksuisia märkäpukuja ja -tossuja.
Myös kuivapuku käy oikein hyvin. Itselläni iho ei kestä lateksia, jota monien
kuivapukujen mansetit sisältävät.
Itse siirryn suoraan 5 milliseen märkäpukuun marras/joulukuussa ja keväällä aloitan
SUP-kauden 3 millisellä puvulla huhtikuussa.
Riippuu tietenkin vähän keleistä.
Toki muistan, että joulukuussa märkäpuvun kanssa lautojen kiinnittäminen ja roudaaminen meinasi ärsyttää vaikka lähirantaan ei ole edes pitkä matka. Mutta loppujen lopuksi se kaikki oli sen arvoista!
Varsinkin, kun tietää kuinka pitkä odotus on taas seuraavaan kertaan...

RipCurl 5/3 mm ja 3/2 mm

Leash unohtui yöksi ulos...

Paksummat märkäpukutossut olisi saatava loppuvuodeksi ja muista tossuistani poiketen yhtenäisellä varvasosiolla. Ne ovat lämpimämmät, varsinkin 7 millisinä.
Aloitan 3mm tossuilla loppukesästä ja siirryn siitä 5 millisiin. Joulukuuksi haluan nuo 7mm.
Varpaat ja sormethan ne eniten kohmettuu järvellä varsinkin jos ne kastuvat ja tuulee.
Itse suosin neopreenisia hanskoja, sillä yleensä onnistun kastelemaan hanskat jossain vaiheessa.
Marras-joulukuussa SUP-reissut ovat paljon lyhyempiä juuri varpaiden ja sormien kylmettymisen takia.
Pipo on ihan ehdoton myös. Vaikka sitten tällainen...

Hang Loose! :)

Kuvassa minulla on Bilteman purjehdushanskat 13 €, mutta ne eivät olleet hyvät.
Todella kylmät kastuessaan ja aika jäykät, joka häiritsi melaotetta. Kylmemmällä säällä minulla on tuultapitävä takki märkäpuvun päällä ja yleensä ohut tuubihuivi kaulassa.

Haastetta kauden jatkamiseen tuo nopeasti pimenevät illat.
Loppuvuodesta, kun pääsen töistä on jo pimeää. Silloin on toivottava hyviä kelejä vapaapäiville.
Muistelin, että vedettiinhän me viime vuonnakin Itsenäisyyspäivänäkin vaikka jäätkin ennättivät rannoilla käydä. Yksi hyinen aamu, kun vein roskat, mietin, että ollaan me oltu ihan hulluja!
Mutta tottakai jos mahdollisuus tulee niin jatketaan vaikka tammikuulle!
Usein rannat ovat joulukuussa jäässä vaikka keskellä järveä olisi vielä sulaa.
Viime vuonna meillä kävi tuuri ja rannat sulivat niin, että päästiin vielä vesille.

Keep on SUPing! :)

Vielä on kes... kelejä jäljellä!

Tavallisesti en lähde yksin vesille niin kovalla tuulella kuin tänään. En vain malttanut mieltäni, sillä kyllähän vapaapäivänä pitää vesille päästä. Meinasin ensin lähteä mieheni laudalla, mutta se on raskaampi kärrätä. Pihalla ei puut paljon heiluneet ja vielä rannassakin näytti tyynelle.
Heti kun pääsin rannasta vähän matkaa alkoi takaani tuulla juuri sen 8 m/s niinkuin olin puhelimesta katsonutkin. Meloa ei siis pahemmin tarvinnut. Tuuli tuntui selässä kylmälle ja puhalsi hanskani järveen. Onneksi ilma oli muutoin lämmin, joten pärjäsin reissun ilman hanskojakin.
Kauas en uskaltanut lähteä, että jaksan meloa takaisin.
Vesi oli laskenut entisestään ja tuonut lisää kiviä näkyviin.

Tuulen mukana lensi valtavasti puiden lehtiä veteen.

Meinasin ensin mennä tuonne vastapäiseen saareen päiväkahville, mutta
päätin jäädä tuulen vuoksi tuohon rantaan.

Lähiranta on siitä inhottava, että märkään lautaan tarttuu ihan hirveästi havunneulasia ja lehtiä.